Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tampere. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tampere. Näytä kaikki tekstit

lauantai 19. toukokuuta 2012

Eurooppalainen ruokatori

Mikä ihana auringonpaiste on tänään hellinyt meitä täällä Tampereen leveyspiireillä <3
Täällä on taas meneillään Eurooppalainen ruokatori, jonne miehen oli pakko päästä hakemaan sellaisia villisika makkaralihapötiköitä (YÖK!!). Hän siis rakastaa kaikkea erikoista ruokaa ja etenkin lihaa.. YÖKS ja mä kun en voi sietää! Mutta mentävä oli :).

Hämeenpuisto on täyttynyt pienistä söpöistä kojuista, jossa myytiin jos vaikka ja mitä. Aivan mieletön suklaakoju, jossa oli varmaan satamiljoonatuhat (= Roopen suurin luku, jos jotain on ihan hirrrrveesti :)) erilaista suklaata. Patonkikoju, johon oli ihan törkeä ryysis.. kuivattuja hedelmiä, nameja, jätskikoju :) ... jne jne. Ja oli siellä niitä pötkylöitäkin :).







Oli kyllä niin kiva päivä; vaikka niitä pötköjä A ostikin :)
Ekaa kertaa pystyi meidän kotiterassillakin istuskelemaan ja nauttimaan iltapäivän auringosta. Ja kun saatiin vielä meitin rakkaat ystävät (toki ilman ko perheen isiä, joka oli joutunut päivystämään) meille kylään, niin lauantai oli ihan täydellinen.

Nyt saunaan ja sit sohvan nurkkaan A:n kainaloon katsoon leffaa :)


Ihanaa lauantai-iltaa <3

torstai 3. toukokuuta 2012

Ekokampaamo Oranssi -ja minun hiukseni kiittävät

Olen jo parin vuoden ajan käyttänyt ekovärejä hiuksissani. Kampaajaystäväni Tiina, jolla olen käynyt jo vuosia, opiskeli pari vuotta sitten ekokampaajaksi.
Kauhea myöntää, mutta muuten en (valitettavasti) ole kovin ekoihminen, mutta tämä hiustenvärjäys tuli vähän pakonsanelemanakin, enkä ole kyllä katunut, koska olen saanut siitä niin paljon hyötyä, ihan kaikessa. Oikeesti!


Olen värjännyt säännöllisesti hiuksiani ehkä n. vuodesta 1994, noin parikymppisestä. En muista tarkkaa milloin, mutta aikalailla tuosta saakka, päänahassani oli ns. kuivia länttejä. Niitä tutkitiin mm. psoriaksena, mutta mitään kokeista ei löytynyt. Myös muualla vartalossa oli kuivia länttejä. Sitten sairastuin tulehdussairauteen, joka tulkittiin reumaksi. Söin lääkkeitä; kortisonia ja muuta mukavaa. Kävely oli välillä tuskaa.

Melkein päivälleen kaksi vuotta sitten olin taas hiustenvärjäyksessä, kuten kävin tasaisin väliajoin. Ystäväni teki markkinoiden parhaimmilla väreillä värjäystä, kuten oli jo niillä väreillä muutaman vuoden tehnyt, miltei samoilla sävyilläkin. Kaikki oli ihan ok. Seuraavana aamuna kuitenkin heräsin siihen, että vasen puoli hiuksistani oli "liimautunut" päänahkaani kiinni.. Puoli päätä oli ihan vereslihalla. Minulla oli luultavasti ollut koko ajan väriaineallergia, joka juuri tuolla kertaa äityi todella pahaksi.

Tämän episodin jälkeen, Tiina ehdotti, että kokeilisimme käyttää kasvivärejä. Kahden värjäyksen jälkeen minulla ei ollut mitään iho-oireita ja mikä parasta, tuon jälkeen en ole syönyt ollenkaan reumalääkkeitä, eikä mitään oireita enää ole! Uskomatonta, eikö vaan?!


Nythän mediassa on ollut paljon juttuja hiusvärjäyksen vaarallisuudesta. Uskon jokaiseen juttuun, koska olen itse kokenut nuo pahimmat puolet. Joten uskotte varmaan, kun sanon, että suosittelen LÄMPIMÄSTI hiusten kasviväreillä värjäämistä. Ilman niitä minun hiuksiani ei värjättäisi koskaan. 

Ostin juuri äidillenikin lahjakortin syntymäpäivälahjaksi Tiinalle, koska hänkin kärsii erilaisista iho-oireista. Uskon täysin, että myös hän saa apua allergiaansa, kun värjää oikeilla väreillä hiuksiaan. Kuulostaa hurjalta, mutta on täyttä totta!

Minulla kävi tuuri, koska juuri luottokampaajani Tiina opiskeli ekokampaajaksi ja osasi auttaa. Hänen Kampaamo-Oranssi löytyy Tampereen Pyynikiltä (Palomäenkatu 30). Oranssista löydät ekologisia meikkejä ja muita tuotteita.




Valmista tuli! Kiitos taas Tiina :)

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Vappupäivä Särkänniemessä

Ihana vappu takana.
Paitsi, että talvi on hajoittanut meidän paljun, eikä me päästy sinne nyt ollenkaan :(.
Toivottavasti saadaan se pian kuntoon, koska se on ihan ykkösjuttu, varsinkin kun on porukkaa viettämässä iltaa :).

Vappupäivänä lähdimme käymään Särkänniemessä ihan omalla porukalla. Paitsi Sanni puuttui joukosta, hän oli kavereilla vielä vapun vietossa.
Oli niin ihana ilma, mutta ihan hirveän kylmä tuulen tuiverrus! Roope oli niin innoissaan, kun pääsi katsomaan Angry Birds landia :)
Ihan kiva se olikin, varsinkin ne isot kiipeily-seikkailutelineet. Juuri tuollaisille alle kouluikäisille ihan omiaan. Roope kovasti suunnitteli mitä he Matiaksen kanssa kesällä siellä tekevät. Roope ei yksin uskalla mihinkään laitteisiin, mutta luulempa kun sinne mennään kaverin kanssa, niin miestä ei saa sieltä pois ollenkaan :)




  





maanantai 23. huhtikuuta 2012

Herkuttelua

Arto lupaili torstaina, että lauantaina menisimme syömään :) Nams! Se kuulosti tän salaattilinjan jälkeen niin hyvältä!
Ensiksi käytiin vähän Hulluilla Päivillä (ei löydetty mitään, paitsi Roope osti Star Wars -legon itselleen) ja sitten lähdettiin metsästämään ruokapaikkaa. Naureskeltiin, et taas me tehdään kierros ja päädytään johonkin meidän tavanomaiseen.. Ja niin kävi taas! Me yleensä haahuillaan ympäri kaupunkia ja päädytään aina New Yorkiin tai Coyoteen (paitsi, että nyt Stockkaa vastapäätä ei ole enää Coyotea). Roope sanoi jo heti, kun alettiin miettimään paikkaa, et "mennään Nyy Nookkiin". No, sieltä New Yorkista itsemme taas löydettiin. Ja sopihan se teemaan :)

Ja voi että, että maistui hyvälle!! Vuohenjuustoa pitkästä aikaa, N A M S!! Ja ranskalaisia...

 Huom. Roopen puoliksi syöty limen viipale :)
 Mun Portobello vege burger, nams!

Arton New York -burger



keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Ystävänpäivän viettoa etukäteen

Vietimme rakkaan ystäväni kanssa epävirallista Ystävänpäivää jo etukäteen lauantaina. Olimme sopineet jo aiemmin, että menemme yhdessä katsomaan Vuosaari -elokuvan, koska Aku Louhimiehen leffat on vaan nähtävä ja se on nii-in meidän yhteinen juttu.
Menimme ensin syömään Trattoriaan, jossa minä en ennen ollut käynyt, mutta varmasti menen uudelleen. Aivan mielettömän ihana paikka ja niin ihanaa italialaista ruokaa. Varma paikka mun sydämessä =)

 


Mutta sitten Vuosaareen. Aluksi ajattelin, että johan valitsimme "kevyen" tyttöjen leffan, vähän vähemmän ahdistavampikin olisi ehkä riittänyt. Mutta elokuva vei mukanaan. Meiltä molemmilta valui kyyneleet silmistä, kun lopputekstit alkoivat. Ei pettänyt Aku taaskaan.