Rakastan leipomista, kokeilla uusia reseptejä ja vähän kehitellä niitä itsekkin.
Nuorempana en osannut tehdä mitään. Perunatkin keitin pohjaan (voiko oikeesti kukaan keittää perunoita pohjaan?). Mutta jostain se vaan tuli, intohimo leipomiseen.
Nautin, kun saan tarjota kylään tuleville ystävillemme jotain "uudella reseptillä tehtyä", kattaa kauniisti ja koristella. Yleensä leipominen himppusen karkaa käsistä ja kyläilijöiden jälkeen on kutsuttava vanhepani, jotka onneksi asuvat ihan kiven heiton päässä meistä, iltakahville tuohoamaan ylimääräisiä tarjottavia.
Leivon äidilleni, ystävilleni, työkavereille töihin, ystävien lasten synttäreille, tytärpuolen korisjoukkueen puffettin ja vähän milloin minnekin.
Eilen kerroinkin ja lupailin kuvia kakuista, jotka leivoin ystäväni äidin yllätyssyntymäpäiville. Nämä kolme ihastuttavaa siskosta järjestävät tänään äidilleen syntymäpäiväjuhlat. Tosiasiassa heidän äiti luulee, että huomenna kahvitellaan pienimuotoisesti vanhimman tyttären kotona, mutta oikeat juhlat ovatkin jo tänään. Melkein tulee kyyneleet silmiin, kun ajattelen mikä yllätys tämä on heidän äidille ja minkä työn tytöt ovat tehneet. Oli kyllä suuri ilo auttaa näitä siskoksia.
Viikolla tein jo Marianne-, tuttifrutti-, ja turkinpikkurimarenkeja.
Ihania syntymäpäiväjuhlia ja Onnea Soile!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti